Laitan pyörän lukkoon ja istahdan maauimalan kuluneelle
penkille. Katselen ympärille, teinejä juovuksissa ja muutama iäkäs pariskunta.
Kuulokkeet korville, vajoan omaan maailmaani. Kuluu muutama minuutti ja pari lisää. Joku
seisoo takana ja koskee varovasti olkapäätäni. Havahdun, hymy tulee kasvoilleni.
Kaveri muutaman vuoden takaa, kysyy voiko istua seuraani. Miksi ei? Pyydän kuitenkin pian tyypin suksia muualle, mä
en nimittäin jaksa muistella menneisyyttä. Hän nousee, katsoo silmiin, pyytää
anteeksi ja toteaa: ”Näkemiin”. Olinkohan liian ilkeä? Näenkö häntä enää ikinä, kun viime
tapaamisesta oli kulunut muutama vuosi? En jaksanut kauan välittää, vaan
laitoin soimaan kännykästä Cheekin kappaleen: ”Mikä siinä on?” Pyörä mukaan ja muualle.
